Tulevaisuudessa kalanviljely voi olla ekoteko

Viljellyn kalan osuus ruoaksi käytetystä kalasta nousee tänä vuonna puoleen kaikesta kulutetusta kalasta, arvioi kansainvälinen tutkimusryhmä. Yksi syy esimerkiksi rasvaisen lohen kysynnän kasvuun on se, että teollisuusmaiden kuluttajat ovat yhä terveystietoisempia. Meren antimien positiiviset terveysvaikutukset ovat maailmanlaajuisesti tieteellisesti tunnustettuja. Ruokalan tuotannon lisäksi poikaskasvatuksella on säilytetty monia luonnosta kadonneita arvokalakantoja. Useat luonnonkalasaaliit perustuvat istukaspoikasiin. Kalankasvatuksessa noudatetaan, kuten myös muidenkin tuotantoeläinten kasvatuksessa voimassa olevia eläinsuojelusäädöksiä niin poikastuotannossa kuin ruokakalankasvatuksessa.
Kalanviljelyä kritisoidaan voimakkaasti sen aiheuttamista negatiivisista ympäristövaikutuksista aivan kuten metsäteollisuutta 1990-luvulla. Tämän päivän paperitehtaiden piipunpääteknologia on huippuluokkaa. Myös vesiviljelytekniikka on kehittynyt isoja harppauksia eteenpäin ja voimakas kehitys jatkuu edelleen. Mikä tärkeintä kalankasvattajat ovat myös investoineet uusiin tekniikoihin ja toimintatapoihin. Tulevaisuudessa kalanviljely voi olla ekoteko.

Väite 1: Kalankasvatuksessa kuluu rehuna enemmän kalaa kuin mitä kasvatus tuottaa

Yhden lohikilon tuottamiseen tarvittiin n. 1.1 kg rehua. Vastaava määrä vuonna 1987 oli 1,8 kg.  Nykyään pärjätään hyvissä olosuhteissa alle yhdellä kiloa rehua lisäkasvukiloa kohden eli niin sanottu rehukerroin on alle yhden. Se on merkittävästi maatalouden tuotantoeläinten rehukertoimia alhaisempi: lihasialla rehukerroin on 2,7 ja nautakarjalla noin 7,5. Käytännössä sadalla kiloa rehua saadaan 65 kg lohifileetä. Samalla määrällä rehua saadaan vastaavasti joko 20 kg kanafileetä tai 13 kg porsaanfileetä.

Väite 2: Villin kalan käyttö kalarehun ja -öljyn raaka-aineena on eettisesti väärin

Kalanrehu- ja öljy teollisuus käyttävät hyödyntämänsä pyöreän kalan raaka-aineen täysin hyödyksi eli kokonaisena sisälmyksineen. Ihmisravinnoksi käytettävästä kalasta sen sijaan puolet päättyy mm. perkuun, fileoinnin ja trimmauksen jälkeen jätteeksi.
Kalanruokateollisuus käyttää hyödyksi jätteeksi luokiteltavia kalateollisuuden sivutuotteita. Tänä päivänä peräti 25 %:a kalan ruoan raaka-aineesta on peräisin näistä teollisuuden sivutuotteista.

Väite 3: Kalankasvatus kuormittaa huomattavasti vesistöjä

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Suomessa kalankasvatus on ainoa toimiala, joka on onnistunut saavuttamaan ja nyttemmin ylittämään vesiensuojelun tavoiteohjelman asettamat päästötavoitteet. Mikäli kalanviljely lopetettaisiin Suomessa kokonaan, vähenisi Itämeren fosforikuorma 2 %:a.    
Kiertovesijärjestelmään perustuva innovaatio mahdollistaa ympäristöystävällisen kalankasvatuksen etenkin sisämaassa, missä vesivarat ovat rajalliset. Tarvittaessa ympäristövaikutukset luonnonvesiin voidaan poistaa lähes kokonaan. Laitoksesta poistuva vesimäärä minimoidaan ja puhdistetaan. Kiertovesiviljely on kallista eikä sen vuoksi sovellu kirjolohen viljelyyn sen sijaan kalliimpien kalojen kuten siika, kuha, ja sampi kohdalla tilanne on toinen.

Väite 4: Rehukalan alkuperän vastuullisuuteen sekä kestävyyteen ei kiinnitetä vielä riittävää huomiota

Kalarehua Suomessa valmistavan Rehuraision mukaan heidän rehussa käyttämänsä kalaöljyn ja --jauhon alkuperä voidaan jäljittää jo hyvin tarkasti. Pyyntialuksissa on käytössä paikannusjärjestelmät ja jo ennen kuin alus palaa Pohjanmereltä satamaan, tarkat tiedot kalan ruoassa käytetyn kalan pyyntialueesta ovat käytössä.

Kasvissyöjät

Lohi on petokala, jolle muiden kalojen syönti on luonnollista. Sen ruoansulatus ei voi hyödyntää yksinomaan kasviperäistä ravintoa. Viljelyssä on myös kalalajeja, jotka ovat luonnostaan kasvissyöjiä. Näitä ovat esimerkiksi kiinalainen karppi ja alun perin afrikkalainen tilapia, jota viljellään runsaasti Kiinassa ja Indonesiassa. Myös pangasiuksen eli haimonnin ravinnosta 90 %:a on kasvisruokaa.

Lähteet

Rehuraisio Oy
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Savon Taimen Oy
Suomen kalankasvattajaliitto ry